Tuhto kohti Tukholmaa

Marraskuu 2013

Miniloma Tukholmaan marraskuussa ei ole huono idea: brunssi merta tuijotellen, pulahdus lämpimään altaaseen jugend-tyylisessä vanhassa kylpylässä ja joulumarkkinoiden lämmittämät vanhat mukulakivikadut sytyttävät mieleen tuikun. Joskus pelkkä maiseman vaihtaminen riittää piristämään pimeyden keskellä.

                       Gino (resepti jutun lopussa).

Kansankodin vauraan pääkaupungin kadut, kahvilat, ravintolat ja muotiputiikit ovat täynnä trendikkäitä vaaleahiuksisia naisia ja miehiä miedoissa aaltokiharakuontaloissa ja suippokärkisissä nahkakengissä. Jo ensimmäisenä lomapäivänä naisten tismalleen samansävyiset blondit, puolipitkät kutrit, jotka näkyvät silmien edessä jatkuvana kohinana, saavat silmät sumenemaan ja mielleyhtymät pirskahtelevat tajuntaan: nainen kaataa kermaa posliinikannusta valkoisen kissan päähän. Vanha silta kaartuu elokuun kajossa kartanon lammen ylle, tyttö poimii kieloja silkkihansikkain.

Vaikka Tukholma on ensi näkemältä hienoisen persoonaton, on se myös hauskalla tavalla Helsinkiä suurempi kaupunki, jossa riittää tekemistä jopa marraskuussa. Kaupungin useat joulutorit aukeavat marraskuun lopulla, ja visiitti esimerkiksi Sturebadet-kylpylään viimaisena iltana on melkoinen elämys. Toki Tukholmaa riivaavat samat vitsaukset kuin kotikaupunkiamme Helsinkiä: valtion alkoholimonopoli ja esimerkiksi viinilasillisen kuumottavat hinnat ravintoloissa ja baareissa. Elitististä vaikutelmaa on vaikeaa välttää, kun ohi juoksee kymmenenvuotias tyttö Louis Vuittonin lompakko sirosormissa välkkyen, kadoten sisään holvimaiseen rappuun balettikoulun vieressä. Tämä ei tietenkään ole koko totuus. Esimerkiksi Husbyn ja Rinkebyn maahanmuuttolähiöt ovat usein otsikossa mellakoiden vuoksi, paljastaen Ruotsin kotouttamispolitiikan ongelmat.

Se budjetti

Varaudu todella kalliisiin hintoihin ja houkutuksiin, jotka koettelevat lompakkoa. Jos lennät kaupunkiin, pelkkä edestakainen bussi Arlandan lentokentältä keskustaan ja kolmen päivän joukkoliikennelippu maksaa kahdelta hengeltä 100 euroa. Viinilasillinen mukavassa Södermalmin baarissa maksaa helposti 10 euroa. Me säästimme majoituksessa asumalla Airbnb:n kautta Söderiläisen mummelin luona, jolloin yö kustansi 60 euroa aamiaisineen ja sijaintimme oli erittäin hyvä. Oli kylläkin myös hiukan hassua asustella eläkeläisen kanssa samoissa nurkissa, emmekä erityisesti hengailleet kämpillä. Rennompaa majoitusta kaipaava voi kokeilla esimerkiksi laivahostelli af Chapmania.

Fotografiskan brunssi ja Mathias Dahlgrenin sushin jämät

Olimme Tukholmassa kolme päivää ja ajoitimme reissumme niin, että pääsimme tutustumaan valokuvataiteen museo Fotografiskan sunnuntaibrunssiin (tarjolla myös lauantaisin). Varasimme paikat etukäteen Suomesta käsin. Sekä ajatuksia herättävät näyttelyt että hehkeä brunssi yläkerrassa merelle avautuvien ikkunoiden äärellä ovat kulttuurisesti suuntautuneen kulinaristin måste. Suomalainen metsäläisyys järkkyy, kun vieraat istutetaan brunssilla pyöreisiin pöytiin tuntemattomien kanssa, mutta eteen kannettu omenainen herkkutee ja tuoreet skonssit liuottavat kaarnan hartioista. Lippu, joka oikeuttaa brunssille ja näyttelyihin, maksaa noin 40 euroa per nuppi. Museon puodista saa hienoja julisteita, jos kotiseinät kaipaavat sisältöä.

                       Fotografiskan brunssi.

Brunssin jälkeen olimme iltaan asti täynnä, joten yömyssy riitti loppupäivän ateriaksi. Päädyimme ottamaan viinilasilliset Ko Phangan-baarissa, jossa saimme letkeillä tyynyillä Thaimaan biitsitunnelmissa reggaeta kuunnellen. Thaikkutyyliin lattiasta kattoon toteutettu baari keskellä pohjoismaista marraskuuta kuulostaa pelottavan kitschiltä, mutta homma toimi. Viinilasillisen sijaan olisi vain pitänyt ottaa perinteinen bucket, jonka kaikki Thaimaan partysaarilla partyilleet tuntevat. Ainakin päässään seuraavana aamuna.

Halusimme myös ehdottomasti löytää kaupungista hyvän kahvilan, ja yksi oli yli muiden: ranskalaistyylinen Café Saturnus. Kahdesta latesta ja kakunpalasta saa Tukholmassa maksaa yli 20 euroa, mutta Saturnuksen kakun palat ja korvapuustit käyvät lounaasta. Puustit ja herkulliset piiraat ovat jättikokoisia, ja kahvikin oikein hyvää. Lounasaikaan kahvila oli täpötäynnä, pukumiehet huutelivat lohikeittokulhojensa yli ja nuoret leijonat siistivät takkiensa kauluksia ovensuussa. Liitutaululla olevat leivonnaisten nimet sointuivat herkullisesti: tarte du pommes, fraise et rhubarb tarte, tarte aux citron, tarte tatin…

Myös illallisesta voi Tukholmassa joutua maksamaan pitkän pennin ja kannattaa huomioida, että Tukholman fiineimmät ravintolat eivät ole maanantaisin auki. Jos sattuu olemaan sellainen tilanne, että raha-asiat ovat hyvällä mallilla, saattavat Tukholman tämän hetken ykkösravintolat Esperanto, Franzén, Ekstedt tai Mathias Dahlgren Matsalen kiinnostaa. Vaihtoehtoisesti myös hiukan edullisempi Rolfs Kök, tai ruotsalaisia perinneruokia oopperan kyljessä tarjoileva Bakfickan. Näitä emme itse testanneet, vaan valitsimme libanonilaista ruokaa erittäin hyvään hinta-laatusuhteeseen tarjoavan Tabboulin vanhalla, rauhallisella asuinalueella Söderissä. Paikka oli todella tunnelmallinen, rapattua kiveä ja lämmitetty lasiterassi, ikään kuin hienostunut kortteliravintola. Vaikka oli maanantai, paikka oli täynnä muitakin asiakkaita. Otimme pullon hyvää libanonilaista punkkua ja 16 ruoan meze-lajitelman, mikä oli jälkeenpäin ajateltuna suuruudenhullua. Määrästä olisi syönyt varmaan neljä ihmistä, eikä lasku silti ollut järin suuri. Kylmät mezet olivat erityisen hyviä.

Viimeisenä päivänämme halusimme testata sushiravintola Råkulturin, ja käppäilimme paikalle kiireiseen lounasaikaan. Listalta löytyi mielenkiintoisia sushivaihtoehtoja, kuten korelainen tartarpihvi, hanhenmaksa ja chili-luumu. Tarjoilija kaatoi ilmavasti kuuman veden teekannumme, ja napautimme tiimalasin ylösalaisin mittaamaan vihreän teen haudutusaikaa. Valitsimme muutaman mielenkiintoisen makin ja nigirin ja ajattelimme, että nälkä varmaan yllättää, jos yrittää pysyä budjetissa. Nälkäisten apuun tuli kuitenkin viereisen pöydän pariskunta. He  kysyivät, haluaisimmeko heidän sushin jämänsä, sillä heillä oli kiire lähteä. Totta kai! Kiitimme ystävällisyydestä ja ekologisuudesta, ruoan pois heittäminen kun on meille melkoinen punainen vaate. Pian tarjoilija kantoikin pöytäämme pariskunnalta jääneen hienon lasitarjottimen, jossa oli vielä monta kauniisti laitettua sushirullaa jäljellä. Samalla tarjoilija hymyili ja sanoi, että olimme juuri saaneet Mathias Dahlgrenin jämäsushit – Dahlgren on Ruotsin tunnetuin kokki, jonka ravintola Matsalen hulppeassa Grand Hotelissa omaa kaksi Michelin tähteä. Samassa paikassa sijaitseva Mathias Dahlgren Matbaren on edullisempi vaihtoehto, jos haluaa päästä huippukokin ruokien makuun.

Vegejen ja muidenkin kannattaa kokeilla hipahtavaa Herman's kasvisruokaravintolaa, ja Hötorgetin kauppahalli on hyvä paikka ruokatuliaisia ajatellen: ainakin meidän kassiimme eksyneet Taylor & Jonesin tuoremakkarat ja Lakridsfabrikenin makeat lakritsit olivat herkkua. Jos meillä olisi ollut enemmän aikaa käytettävissämme olisimme ehdottomasti testanneet myös Flippin' Burgersin, legendaarisen laatuhampurilaispaikan.

Brändää kuin ruotsalainen!

Ruotsalaiset ovat tunnetusti hyviä brändääjiä, jotka osaavat rakentaa tuotteensa loppuun asti. Tukholmalaisissa ruokaputiikeissakin tämä näkyy: luomutuotteita myyvän Saltå Kvarn -ketjun tuotteet on pakattu niin söpöihin pakkauksiin, ettei niitä tee mieli avata ollenkaan. Mahtavasta Choklad Fabriken -suklaapuodista löytyy konvehtien ja leivonnaisten lisäksi joulukalentereita ja puodin oma kirja suklaaleipureille. Cajsa Warg -herkkuputiikkiketju myy muun muassa mausteita, öljyjä, leikkeleitä ja vihanneksia, kaikki hillityn hienostuneeseen tunnelmaan ja klassisiin säveliin käärittynä. Myös Tukholman kaupunkilähetyksen oma merkki REMAKE, joka valmistaa esimerkiksi vanhoista kankaista uusia vaatteita, on todella riemastuttava. REMAKEN tuotteita voi ostaa vaikkapa Kulttuuritalon alakerrassa olevasta liikkeestä aivan Tukholman keskustasta.

                        Chokladfabriken.

                        Saltå kvarn.

                        REMAKE.

Mutta kuinka onnistua brändäämisessä kuin ruotsalainen?

Tukholmassa asuva Andreas Rosenlew, joka on ollut mukana perustamassa Grow-bränditoimistoa, antaa muutaman vinkin. Hänen mukaansa haluttavien brändien salaisuus on kokonaisvaltaisuus ja fanaattinen suhde yksityiskohtiin. Brändin sisin löytyy Rosenlewin mielestä yrityksen arvoista ja kulttuurista, ja vahvan brändin lähtökohtia on kolme: Tiedä kuka olet, eli mikä on se sisin ja suurin idea, joka ohjaa sinua kaikessa. Tiedä kenelle olet, eli tunne ja ymmärrä syvällisesti, mikä on kohderyhmäsi. Älä yritä olla kaikkea kaikille, vaan jotain erityistä joillekin. Ja lopuksi: toteuta tätä kokonaisvaltaisesti ja johdonmukaisesti kaikessa, mitä teet.

Suomalaissyntyinen Rosenlew myös kritisoi suomalaisia siitä, että täällä ollaan kuulemma itseriittoisia oman näkemyksen suhteen, kun taas Ruotsissa etsitään pakkomielteisesti ulkopuolisia näkökulmia.

Eli sitten vaan suippokärkikengät jalkaan, Acnen farkut päälle ja brändipaltsuun!

Lähde: Kauppalehti 09/09 2013, Brändinkehittäjä palasi Helsinkiin

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Resepti: Gino

Gino on varsinainen Tukholman nimikkojälkkäri. Alunperin Tukholmalaisessa P.A. & CO -ravintolassa vuosia sitten kehitetty Gino löytyy monien ruotsalaisten ravintoloiden jälkiruokalistalta, ja se on hienosta nimestään huolimatta superyksinkertainen jälkiruoka, jonka taikoo valmiiksi hetkessä. Sopii valkosuklaan ystäville. Alkuperäisen ohjeen hedelmät ovat mansikka, banaani ja kiivi, mutta hedelmiä voi muunnella maun mukaan. Mukaan kannattaa kuitenkin ottaa jotain happamia hedelmiä, ettei valkosuklaan makeus ammu yli. Älä unohda jäätelöä – jutun juju on siinä, että sula valkosuklaa sekoittuu vaniljajäätelöön ja hedelmien mehuun.

4 annosta

250g tuoreita mansikoita
2 kiivi-hedelmää
1 banaani
130-150g valkoista suklaata

Lisäksi

vaniljajäätelöä

Lämmitä uuni 225 asteeseen.

Perkaa ja kuutioi mansikat. Kuori ja viipaloi kiivit ja banaani suunmyötäisiksi palasiksi.

Raasta valkosuklaa, tai pilko aivan pieneksi.

Levitä hedelmäpalat laakeaan uunivuokaan, ja ripottele valkosuklaa tasaisesti hedelmien päälle melko paksuksi kerrokseksi.

Paista uunissa keskitasolla noin 10-15 minuuttia (koko ajan silmällä pitäen), kunnes valkosuklaa sulaa ja alkaa paahtua ruskeaksi. Voit halutessasi nostaa Ginon uunin ylätasolle paistamisen loppuvaiheilla.

Tarjoile vaniljajäätelön kera.