Strasbourgin kevät
25. toukokuuta 2014
Haluaisitko lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja vierailla Ranskassa, mutta samalla myös hiukan Saksassa? Maistuuko laadukas valkoviini? Pidätkö lihaa lihalla -tyyppisistä ruoista ja kansainvälisestä tunnelmasta postikorttimaisemissa? Miten olisi kaupan päälle makeaa syreenien tuoksua? Tervetuloa Strasbourgiin, Alsacen pääkaupunkiin!
Alsacelainen hapankaali eli choucroute garnie (resepti jutun lopussa).
Toimittaja Helena Petäistö avaa Strasbourgin historiaa mainiolla anekdootilla kirjassaan Aamiaisella Cocon kanssa Pariisissa, Strasbourgissa ja Lyonissa. Strasbourgilainen liikemies valaisee sukunsa ja samalla koko Alsacen alueen historiaa kertomalla isoäitinsä tarinan: ”Isoäitini syntyi ranskalaiseksi vuonna 1869. Kaksivuotiaana hänestä tuli saksalainen, sitten taas uudelleen ranskalainen 1918 ja taas saksalainen vuonna 1940 ja jälleen kerran ranskalainen 1944, minkä jälkeen hän myös kuoli ranskalaisena. Eikä isoäitini asunut koskaan missään muualla kuin Strasbourgissa!”
Alsace, saksaksi Elsass, on vaihtanut yhden vuosisadan aikana neljästi kansallisuuttaan. Viimeisin vallanvaihto tapahtui toisen maailmansodan jälkeen, kun häviäjämaa Saksa joutui luovuttamaan Alsacen takaisin Ranskalle. Alueen historia selittää hyvin, miksi juuri Strasbourg on valittu Euroopan parlamentin kotikaupungiksi: se symboloi sovinnon tehnyttä Eurooppaa ja Ranskan ja Saksan välistä rauhaa. Vierailijoille parlamentin läsnäolo näkyy moitteettoman siistissä katukuvassa, korkeissa hinnoissa sekä ravintoloiden laajassa tarjonnassa.
Strasbourg ei kuitenkaan ole yhtä puvun takkia ja direktiiveistä huurustunutta kakkulaa, sillä kaupungin kaduilla näkee myös paljon nuoria. Syynä tähän ovat suuri Université de Strasbourg sekä maineikas eliittikoulu L'Ecole Nationale de l'Administration (ENA), joka sijaitsee osittain kaupungissa.
Vaalikiimaa ja valkoista parsaa
Matkustimme Strasbourgiin huhtikuussa Euroopan parlamentin täysistunnon aikana, aivan toukokuun 2014 eurovaalien alla. Täysistuntojen aikana parlamenttia varten puunattu kaupunki säteilee omanarvontunnossa ja ottaa myhäillen vastaan yli seitsemän sataa euroopan parlamentin jäsentä (eli meppiä) ja päälle triplamäärän virkamiehiä.
Täysistuntojen aikaan Strasbourgista on äärimmäisen vaikeaa saada hotellia, joten varaudu henkisesti nukkumaan pahvin palan alla rautatieasemalla, jos et hoida majoitusasioita kuntoon ajoissa. Täysistuntojen aikana hotellien hinnat myös liikkuvat omissa sfääreissään, ja hinta-laatu suhde kannattaa unohtaa. Helena Petäistö suosittelee kirjassaan useita majoitusvaihtoehtoja ylellisistä huokeisiin. Ylellinen valinta olisi Château de L’Ile, keskihintaisia esimerkiksi Hôtel Suisse, Hotel Gutenberg ja Le Kléber Hôtel. Huokeaa majoitusta löytyy Hôtel de la Cruche d'Orista.
Yleensä kaupungeissa parhaat paikat eivät löydy ydinkeskustasta turistinähtävyyksien tuntumasta, mutta Strasbourgissa on hiukan toisin. Suurin osa kaupungin suositeltavista paikoista keskittyy Strasbourgin kuuluisan katedraalin liepeille ja sokeripiparisen Petit Francen kaupunginosan alueelle. Eikä se ole ihme sinänsä, Petit France on niin viehättävä paikka, ettei sieltä tee mieli lähteä mihinkään.
Petit France
Söpöjen talojen vastapainoksi voit nauttia alsacelaisia perinneruokia, jotka mätkähtävät lautaselle miehekkäästi. Alsacen perinneruoat tarkoittavat käytännössä saksalaistyyppistä, konstailematonta, tuhtia ja lihapainotteista ruokaa, jota nautitaan useimmiten winstubeissa eli viinituvissa. Kannattaa maistaa Chez Yvonne -nimisen viinituvan choucroute garnieta eli hapankaalia lisukkeineen. Lisukkeet ovat kuutta erilaista lihaa: kolmea kinkkua, kahta makkaraa ja lihapateeta. Palan painikkeeksi tilataan paikallista rieslingiä, joka saapuu shottilasia muistuttavassa lasinnysässä. Nyt ei hienostella! Helena Petäistö sekä sisäpiirilähteemme suosittelivat myös Au Pont du Corbeau nimistä viinitupaa. Jos haluaa maistaa kevyempää kala choucroutea, löytyy sitä esimerkiksi ravintola Kammerzellistä aivan katedraalin vierestä.
Strasbourgia tituleerataan monessa paikassa varsinaiseksi kulinaristin tähtiapajaksi, mutta tähän on syytä tehdä muutama sivuhuomautus: alsacelainen ruoka on oikeasti hyvin lihapainotteista, joten kovin montaa sadan lihan lihapataa ei normaali sekasyöjä jaksa itseensä ahtaa. Onneksi vastapainona ovat alueen kevyet valkoviinit: riesling, gewurtztraminer ja pinot gris, joita nautitaan paikallisten muiden herkkujen, kuten munster-juuston ja ankan- ja hanhenmaksan kanssa.
Kevätaikaan ravintolat tarjoavat myös Alsacen alueen valkoista parsaa, jota mekin pääsimme maistelemaan Orangerien puiston ravintola Buerehieselissä. Buerehiesel on yksi kaupungin arvostetuimmista ravintoloista, ja etenkin paikan sammakonreidet ovat legendaarisia. Illallinen olisi varmasti maksanut paikassa pitkän pennin, joten valitsimme kolmen ruokalajin lounasmenun, joka maksoi 37 euroa. Rakennus oli upea ja palvelu erinomaista, mutta alkuruokaparsaa lukuun ottamatta lounas ei ollut mielestämme hintansa väärti.
Ravintola Buerehiesel Orangerien puistossa
Jos kaipailee hiukan pesäeroa perinteiseen alsacelaiseen ruokaan, voi kokeilla esimerkiksi ystävämme Kallen suosittelemaa ravintola La Corde à Lingea, joka sijaitsee erittäin kauniilla paikalla kanaalien äärellä. La Corde à Lingesta saa alsacelaista ruokaa modernilla otteella sekä esimerkiksi gourmet hampurilaisia.
Ei muuten kannata hämmästyä, jos seitsemältä illalliselle mennessä muissa pöydissä ei näy ketään. Olet yksinkertaisesti liian ajoissa – ravintolat alkavat täyttyä usein illalla vasta kahdeksan jälkeen.
Strasbourg on melko kallis kaupunki, ja pääruoista saa yleensä maksaa noin 20 euroa, alkuruoista kympin verran ja viinipullo ruoan päälle on sekin monesti 20-30 euroa tai enemmän. Jos haluaa päästä halvemmalla, kannattaa tilata Tarte Flambée, Flammekueche, joka on eräänlainen paikallinen paperinohut, avotulella paistettu pizza. Täytteenä on perusversiossa pekonia, sipulia, ranskankermaa ja tuorejuustoa. Oikein hyvää!
Piknik-ammattilaisten vinkit
Lähes aina kunnon yltäkylläinen ja skumpanhuuruinen piknik on paras tapa nauttia ei vain ruoasta, vaan myös ystävistä, rakkaista, perheestä ja maailmankaikkeuden ihmeistä. Strasbourg on erinomainen piknik-kaupunki, siitä pitävät vehreät joenvarret ja Orangerien puisto huolen. Tosi piknik-ammattilainen hakeutuu hiukan viileämmällä kevätsäällä kallioiden tai muurien viereen, jolloin lämpöä imenyt kivi lämmittää piknik-henkilön juustopakettia räpelöivät sormet.
Strasbourgissa pikniköijän osoite numero yksi on Kirn, delipuoti, josta saa kerättyä koriin niin täytetyt leivät, leivonnaiset, leikkeleet kuin juustotkin. Jos haluaa mukaan oikein erityisen hienoja leivoksia, kannattaa käydä Christian nimisessä leivoskahvilassa tekemässä vaikeita valintoja yltäkylläisyyden keskellä. Juomaksi ei kelpaa mikään muu kuin paikallinen kuohuviini, crémant d'Alsace, joka on usein todella erinomaista. Hyvä paikka ostaa crémantia ja muitakin ruoka- ja juomatuliaisia on Place Des Halles kauppakeskuksen alakerrassa oleva hyvä ruokakauppa. Kirnin vierestä löytyy myös ketjuun kuuluva Nicolas viinikauppa, josta kuohuvaa saa kylmästä.
Kirn
Kun kaikki on kunnossa piknikiä varten olisi suositeltavaa, että laukustasi löytyy piknik-ammattilaisen vakiovaruste: kovamuovinen skumppalasi, joka on aina yhtä mahtavaa riuhtaista esiin ja kohottaa tervehtimään pilvenhaituvia. Strasbourgissa saatat saada erikoisia piknik-vieraita, kuten märän piisamin, joka hiippailee joen varrella. Kaupungin varsinainen symboli, kattohaikara, rytmittää croissantin pureskelua kalisuttelemalla nokkaansa viereisessä puussa. Kumppanilleen uskolliset kattohaikarat kalisuttelevat nokkiaan lujittaakseen parisuhdettaan.
Jos sade yllättää tai olet Strasbourgissa kylmempänä vuodenaikana, katsasta boheemi kirjallisuuskahvila La Tinta, josta saa simppeliä ja hyvää lounasta, leivoksia ja halpaa viiniä kahdessa kerroksessa. Teen ystävät, jotka kaipaavat viktoriaanisen hienostelevaa tunnelmaa, voivat sen sijaan mennä maiskuttelemaan teehuone Au Fond du Jardiniin.
Piisaus-Piisami ja muita Strasbourgin "maamerkkejä"
Bailaa kuin meppi!
Täysistuntojen aikaan mepit ja heidän avustajansa ilmestyvät kaduille vasta myöhään illalla, sillä parlamentin päivät ovat pitkiä. Monet eivät ehdi koskaan juurikaan tutustua kaupunkiin, vaan käyvät tietyissä vakipaikoissa. Sisäpiirilähteidemme mukaan meppien avustajien suosiossa on hauska ja rento Rio's, josta saa brasilialaista ruokaa, kuten loistavaa picanhaa ja moquecaa, ja päälle hyviä caipirinhoja. Hinnatkin ovat keskivertoa huokeammat. Mepit bailaavat Les Aviateursissa ja käyvät tuopeilla Perestroikassa. Huhujen mukaan Perestroika oli alunperin parlamentin vasemmistoryhmän suosima paikka, kunnes sen löysivät myös suomalainen, puolalainen ja irlantilainen oikeisto (kas kummaa). Toisten lähteiden mukaan Perestroika on liberaalien suosiossa. Oli miten oli, paikka täyttyy keskiyöllä pukumiehistä, jotka yrittävät työntää kravattia taskuun.
Jos haluat nähdä meppien ”kodin” lähempää, osta lippu jokilaivaan ja livu katselemaan parlamentin rakennuksia, jotka sijaitsevat noin 20 minuutin kävelymatkan päässä keskustasta. Joenvarren syreenipensaita, puhtoisia joutsenia ja kaunista arkkitehtuuria katsellessa ei voi kun ajatella, että toivottavasti Strasbourgiin löytävät muutkin kuin parlamentin porukka.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Resepti: Alsacelainen haudutettu hapankaali eli choucroute garnie
Tämän matkan varsinainen ruokaoivallus oli, että pitäisi useammin valmistaa hapankaalia lihan lisukkeeksi, sillä se on verrattain kevyttä ja sopii erityisen hyvin kesäisten grillimakkaroiden kaveriksi. Choucrouten valmistus on sinänsä helppoa, mutta vaatii paljon aikaa. Tämä kannattaa ottaa huomioon ennen kuin napsauttaa uunin päälle. Choucroute tarjotaan perinteisesti makkaroiden ja lihan kanssa, jotka haudutetaan kaalin seassa, mutta voi tätä valmistaa itsessäänkin ja tarjota haluamiensa lihojen seurana (sianlihasta valmistetut makkarat ja erityyppiset kinkut toimivat parhaiten). Jos käytät halvinta viiniä mitä satut löytämään, älä odota parasta lopputulosta!
*) Choucroutessa ei ole montaa ainesosaa, ja siksi olisi suotavaa, että käytetty kanaliemi olisi mahdollisimman hyvälaatuista eli itse tehtyä. Oman kanaliemen tekeminen on helppoa ja palkitsevaa: kun seuraavan kerran syöt kanankopia, heitä luut ja roippeet kattilaan ja viskaa mukaan erinäisiä juureksia ja mausteita: sipulia (ei tarvitse kuoria, mutta puolita), purjoa, varsiselleriä, porkkanaa, muutama persiljanoksa, tuoretta rosmariinia ja/tai timjamia, kokonaisia mustapippureita ja hiukan suolaa. Kaikkia näistä ei tarvitse olla! Parhaassa tapauksessa sinulla on jääkaapissa muutamia vihanneksia, jotka ovat menemässä huonoksi, mutta näin ne välttyvät kadotukselta. Sitten vain vettä kunnolla päälle ja keittele useampi tunti. Mitä pidempään keittelet, sen parempi maku.
Neljälle
800 g hapankaalia
50 g voita
2 keskikokoista sipulia
muutama siivu pekonia
bouquet garni -maustekimppu (laakerinlehti, muutama tuore timjaminoksa ja muutama tuore persiljanoksa yhteen sidottuina)
10 katajanmarjaa, murskattuna huhmaressa
2,5 dl riesling-valkoviiniä (tietenkin mielellään alsacelaista)
5 dl kotitekoista kanalientä*
suolaa ja mustapippuria
Lisäksi
Sianlihasta valmistettuja tuoremakkaroita (voit valmistaa choucroutea myös ilman lisuketta, kts. ohje alla)
Tarvitset myös
Leivinpaperia + hiukan voita sen voiteluun
Valuta hapankaali ja laita se likoamaan kulhoon kylmään veteen noin 15 minuutiksi.
Laita uuni kuumenemaan 170 asteeseen.
Kuori ja puolita sipulit ja viipaloi ohuiksi viipaleiksi. Irrota pekoneista rasvareunus.
Kuullota sipuliviipaleita ja pekonia pannulla voissa miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia (älä ruskista).
Siivilöi hapankaali ja puristele vedet huolellisesti pois pienissä erissä. Ota pekoniviipaleet pois pannulta ja lisää hapankaali sipulin joukkoon. Kääntele ainekset sekaisin, peitä pannu ja anna muhia toiset kymmenen minuuttia.
Hautaa bouquet garni ja rouhitut katajanmarjat kaaliseoksen joukkoon, lisää valkoviini. Kaada päälle myös kanaliemi, ja anna kiehahtaa liedellä. Maista seosta, ja lisää tarpeen mukaan suolaa ja mustapippuria – suolan määrä riippuu siitä, kuinka suolaista kanaliemesi on.
Kaada seos uuninkestävään astiaan (ei liian suureen, jotta ainekset ovat mukavasti kasassa maustamassa toisiaan) ja leikkaa leivinpaperista sopivan kokoinen pala kanneksi. Voitele paperi ja laita se seoksen päälle voipuoli alaspäin.
Laita astia uunin keskitasolle ja ota rennosti. Tässä nimittäin kestää. Choucroute saa hautua ainakin kolme tuntia – siinä vaihessa seos näyttää siltä, että se suorastaan kutsuu laittamaan uumeniinsa muutaman hyvälaatuisen tuoremakkaran (sianlihasta), jotka haluavat muhimaan ja kypsymään mehevän hapankaalin sekaan. Jos laitat makkaroita mukaan, ruskista ne ensin pannulla ja hautaa sitten kaalin sekaan ja anna kypsyä vielä muutama tunti. Hapankaalin kepeys ja hapokkuus luovat hyvän vastaparin makkaroiden rasvaisuudelle. Voit kuitenkin myös antaa choucrouten kypsyä vielä itsekseen hiukan alle tunnin verran, jolloin voit tarjota sen vaikka grillikyljysten seurana. Choucroute tarjotaan perinteisesti nimenomaan makkaroiden ja erilaisten kinkkujen eli sianlihan parina.