Kiltti ja raaka Skotlanti
Maaliskuu 2013
Vuokrasimme Skotlannissa auton ja tutustuimme viikon reissulla Edinburghin lisäksi muun muassa Cairngormin kansallispuistoon, dramaattiseen länsirannikkoon sekä Glencoen laaksoon, jossa on kuvattu 007 Skyfall-elokuvaa. Skotlannin kauneus on raakaa laatua, ja se aukeaa parhaiten patikointikengät jalassa.
Peuranpaisti ja madeirakastike (resepti jutun lopussa).
Edinburgh on kaupunki, jonka kahviloissa istuen J.K. Rowling kirjoitti ensimmäisen Harry Potter -romaaninsa. Jostain syystä on helppo kuvitella, että tarina velhopojasta on luotu juuri täällä: salaperäinen linna kohoaa kaupungin yllä, ja vierailu Edinburghin yliopistoon tuo mieleen taiasta riisutun Tylypahkan. Puupaneloidut seinät, kierreportaat ja vanhanajan makeisia myyvä pieni kauppa yliopiston aulassa saavat tuntemaan, että nyt ei olla missä tahansa oppilaitoksessa.
Edinburghin yliopisto onkin yksi Brittien vanhimmista ja arvostetuimmista. Monissa listauksissa se tulee hyvänä kolmosena Oxfordin ja Cambridgen jälkeen. Kuuluisat alumnit, kuten Charles Darwin ja David Hume, tuijottavat vakavailmeisinä seinillä olevista valokuvista.
Pitkäpartainen professori kävelee ohi ja kohottaa kätensä tervehdykseen – vai loitsuun?
Yliopisto-opiskelu Skotlannissa on kanditasolla EU-kansalaisille ilmaista, mutta Edinburghin yliopistoon ei noin vain päästä sisään. Jos on Laudaturin paperit, kannattaa yrittää.
Edinburgh, ravintolat ja ruokatuliaiset
Paras aika vierailla Edinburghissa Skotlannissa asuvien kavereideni mukaan on elokuu, koska silloin kaupungissa vietetään kuuluisaa Fringe-festivaalia. Fringe tarjoaa kaikille jotain: hämärtyvinä iltoina kaupungissa nautitaan teatterista, musiikista, tanssista, näyttelyistä ja lasten ohjelmasta. Jos mielii mukaan, on syytä varautua esimerkiksi majoitusten suhteen erittäin hyvissä ajoin – vuosi ei ole liioittelua! Oma maaliskuinen vierailumme sattui samaan aikaan Science-festivaalin kanssa, ja mielenkiintoista tarjontaa olisi ollut laajalti, jos vain olisimme hankkineet liput ajoissa. Nyt jäimme nuolemaan näppejämme.
Edinburghin yöllistä tunnelmaa.
Edin kaduilla.
Haimme harmaan kelin keskelle väriä Edinburgin kasvitieteellisen puutarhan vuoristokukkien osastolta.
Edinburgh on kätevänkokoinen kaupunki, ja lähes kaikkialle pääsee mukavasti kävellen. Illallista suunnitteleville budjettimatkaajille haluamme suositella lämpimästi intialaista ravintolaa The Indian Cavalry Club, jonka täyttävä ja hyvä kasvismenu (alkuruoka, sorbetti, valikoima pääruokia ja jälkiruoka) heltisi hiukan yli kahdellakymmenellä punnalla. Ravintola ottaa huvittavan vakavissaan kolonialismin perinnön, vaikka onkin intialaisten pitämä, ja palvelu on sulavaa ja kohteliasta.
Vieläkin lämpimämmin ruokien puolesta voi suositella Yeni-nimistä paikkaa aivan keskustassa, jonka menu on sekoitus erilaisia kylmiä ja lämpimiä alkupaloja Turkin ja Lähi-Idän lisäksi mm. Italiasta. Myös isompia pääruokia löytyy, mutta ideana on tilata useampia pieniä alkuruokia ja syödä niitä yhdessä pöytäseurueen kesken. Kovin trendikästä, siis.
Myös The Apartment -nimisessä paikassa osa annoksista oli oikein hyviä, ja jos tahtoo edullista lounasta on boheemi ja paikallisten suosiossa oleva Cafe Class oiva valinta.
Ruokatuliaisia etsivälle juustokauppa I.J. Mellis on oikea paikka. Briteissä asuneena voin vakuuttaa, että täkäläiset juustot ovat loistavia, ja ne ovat jääneet aivan syyttä ranskalaisten fromage-tuuletuksen varjoon. Kunnon cheddar sekä lukuisat muut herkut, joita Mellisin henkilökunta teille maistattaa, eivät ehkä ikinä kaikkoa mielestä. Me saimme maisteltavaksi irlantilaista sinihomejuustoa, joka oli suuri tuliaishitti.
Ranskalaisten juustobrändiarmeija oli tosin levittäytynyt tähänkin kauppaan. Huomasimme poistuvamme liikkeestä ranskalaisen myyjän kurpitsakeitto-ohje mukanamme ja kassissa myös paketti keittoon sopivaa, tietysti ranskalaista, juustoa.
Toinen kätevä ruokakauppa etenkin pikniksesonkina on perinteikäs italialainen deli Valvona & Crolla, jonka katosta roikkuvat kinkut ja herkulliset bruschettat kannattaa käydä tarkastamassa. Kaupan takaosassa myydään myös hyviä viinejä ja oliiviöljyjä.
Valvona & Crolla
Valvona & Crollan bruschetta.
Ja löytyy Edinburghista tietenkin myös ruokatori eli Farmer's Market, osoitteesta Castel Terrace. Tori on auki joka lauantai klo 9-14.
Juuston näköistä saippuaa Farmer's marketilla.
Farmer's market, taustalla Edin linna.
Valitse majoitukseksi B&B
Tärkeä huomio: B&B:t ovat Skotlannissa ehdottomasti järkevin majoitusvaihtoehto mitä tulee hinta-laatu suhteeseen. B&B:t eivät ole sijainniltaan kenties aina hotellien ja hostellien veroisia, mutta siihen huonot puolet loppuvatkin. Kaikki B&B:t, joissa yövyimme, olivat erinomaisia. Olimme toki katsoneetkin ne huolella ennen matkaa, mutta sitä suuremmalla syyllä kannattaa laittaa vinkit korvan taakse.
Sen sijaan yövyimme viimeisen yön Edinburghissa Brodie's hostellissa, jota emme todellakaan voi suositella. Paikka oli melkoinen hatsiläävä ja huone, jota meille kehuttiin yhdeksi hostellin parhaista, sijaitsi pubin yläpuolella niin, että ranskalaisten haju seurasi vaatteissa mukana Suomeen. Aiemmat yöt Edissä olimme majoittuneet vain muutaman punnan Brodie'sia kalliimmassa The Allison Housessa (B&B), jossa meillä oli valtava huone omalla kylpyhuoneella, näkymät lumisille vuorille ja mainio aamiainen tuoreine hedelmineen ja marjoineen.
Muualla Skotlannissa yövyimme McKinnon Country House Hotelissa (Isle of Skye), Clunebeg Lodgessa (Loch Nessin alue) sekä Tigh Na Cheo Guest Housessa (Kinlochleven), ja jokaista voi suositella. McKinnon Country House Hotelissa söimme yhden matkan mieleenpainuvimmista annoksista, kun Hasse tilasi aamiaiseksi viskipuuroa. Se kuulosti tietenkin jännittävältä, mutta annos oli niin sanotusti osiensa summa, eikä mitään sen enempää: kaurapuuroa, jonka päälle oli loroteltu viskiä. The Lazy Duck (Cairngormin kansallispuisto) oli erään skotlantilaisen tutun suositus, mutta se oli valitettavasti täynnä. Etenkin pieni ”eco cabin” metsän keskellä näytti ihanalta. Nämä kaikki tarjosivat B&B majoitusta sopuhintaan, mutta Skotlannin ollessa melko kallis maa on esimerkiksi kahden hengen yöpymisbudjetiksi hyvä varata ainakin noin 80eur/yö.
Loch Ness - More than a monster.
Kuutamo Loch Nessin yllä.
Tarkoituksenamme oli majoittua yhdessä paikassa erityisen romanttisesti, ja valitsimme kuvien perusteella upean näköisen The Old Minister's Housen Cairngormin kansallispuiston kyljessä. Tämä B&B muistutti viiden tähden hotellia (näkyi myös hinnassa), mutta palvelu oli tyrmäävän huonoa, emmekä sen vuoksi voi mainita muuta hyvää paikasta kuin hienot huoneet. Check-in aika oli kaksi tuntia (16-18), ja koska emme ehtineet oikeaan aikaan paikalle, saimme kunnon läksytyksen omistajalta sekä muutenkin ylenkatsovia silmäyksiä, nuoria hamppareita kun kerran vaatteiden perusteella olimme.
Kevät saapuu Skotlantiin.
Kaaralla halki karujen maisemien
Edinburghin lentokentältä löytyy vuokra-auto firmoja, jos haluaa tutustua Skotlannin kuuluun luontoon monipuolisesti. Ja se todellakin kannattaa. Upeat maisemat saavat leuan tippumaan kiesin lattiaan. Etenkin länsirannikko ja ylämaat ovat tyrmäävän komeita. Meillä autoilua vasemmanpuoleisessa liikenteessä helpotti se, että Hasse sattuu olemaan vasenkätinen. Mutkittelevat tiet ja korkeat nopeusrajoitukset saattavat kuitenkin alkuun nostaa hien otsalle. Ilman GPS:ää ei kannata lähteä mihinkään, ja varaamalla auton etukäteen Suomesta hinnat ovat edullisemmat.
Cairngormin kansallispuiston liepeillä.
Monissa paikoissa Skotlannin luonto muistuttaa itse asiassa paljon Suomea, mutta alati etäisyydessä siintävät korkeat vuoret saavat tajuamaan, että nyt ei olla Kainuussa. Kanervaa, karujen paikkojen kasvia, kasvaa lähes kaikkialla. On harmillista, että oma matkamme sijoittui aikaan, jolloin harvinaisen kylmä kevät oli pitänyt silmut puissa ja maa oli vielä melko harmaata. Voi kuvitella, miten kauniilta purppuraiset lakeudet näyttävät kanervan kukinta-aikaan myöhään kesällä ja alkusyksystä.
Monet suuntaavat Skotlantiin vaellusmahdollisuuksien vuoksi, ja korkeuserot tarjoavat erityisen hyvät puitteet vaativampaankin patikointiin. Karuja maisemia katsellessa tulee kuitenkin ajatelleeksi, millaiselta maa on mahtanut näyttää ennen kuin suurin osa metsistä hakattiin laivateollisuuden käyttöön?
Löytöretkien aikaan 1500- ja 1600 -luvuilla yhden keskikokoisen laivan rakentamiseen käytettiin yli 30 hehtaaria puuta eli 40 jalkapallokentällisen verran. Brittiläinen tammi oli erityisen arvostettua, sillä se on kovaa ja kestävää. Nyt kunnon vanhaa metsää nähdäkseen pitää suunnata esimerkiksi Cairngormin kansallispuistoon, ja tammia näkee vain paikoitellen peltojen reunoilla, joissa ne kurottelevat koukeroisia oksiaan ja saavat ajattelemaan vanhoja satuja. Kunnioittakaa näitä vanhuksia, jotka muinoin hallitsivat saarivaltiota.
Ylämaan karja isona...
....ja pienenä.
Äidin helmoissa.
Heppojakin löytyi.
Patikoijat voivat valita helpompia, matalalla kulkevia polkuja tai haastavampia reittejä, jotka vaativat enemmän kiipeämistä. Me kävelimme usein verrattain lyhyitä matkoja helpossa maastossa, sillä sää ei ollut todellakaan paras mahdollinen. Tosin kun sää kerrankin oli hyvä Isle of Skyella ollessamme, pakkasimme mukaan punaviinipullon ja patikoimme kymmenen minuuttia mukavimman näköiseen paikkaan. Siellä sitten kallistimme lasia ja söimme suklaakeksejä. Kuin viestinä siitä, että olimme tehneet oikean valinnan, kaksi villipeuraa kohosi laaksosta vuorten välistä ja tarkkaili meitä hetken sarvet ojossa. Kippistimme niille, ja ne juoksivat pois urheilullisen oloisina.
Vaatimattomalla piknikillä Isle of Skyella.
Saimme melko hyvän kuvan Skotlannin luonnosta jo viikon reissulla, sillä maa on pieni ja lyhyessä ajassa on mahdollista nähdä paljon. Ainaostaan itärannikkoon, joka Skotlannissa opiskelevan kaverini mukaan on ”pliisu”, emme tutustuneet. Glencoe -laakson Hidden valley -reitti jäi erityisesti mieleen vesiputouksineen ja tunnelmaa luovine jyrkännepolkuineen, joilla sai hiippailla kauhusta jäykkänä maan ollessa vielä jäässä.
Seuraavalla vierailulla ulkohebridien saaristo on ykköskohteena, sillä se sai suitsutusta useammastakin paikasta. Kesä olisi kuitenkin paras aika tutustua saariston erityiskaruihin olosuhteisiin. Jo nähdyn perusteella uutta matkasuunnitelmaa tekisi mieli alkaa raapustelemaan saman tien...
Glencoe, Hidden Valley ja kevään ensi merkit Isle of Skyella.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Resepti: Peuran paahtopaisti ja madeirakastike
Skotlannin villin luonnon ja korskeiden peurojen innoittamana päätimme valmistaa...peurapaistia. Älkää ajatelko Bambia.
Saimme lihan tutulta metsästäjältä, ja peura oli elänyt onnellisen elämän metsässä viipottaen. Reseptin tähtihetki on kastike, joka valmistetaan peuran marinointiliemestä.
Riistapaistin paistaminen voi tuntua hankalalta, sillä paistit ovat usein epäsäännöllisen muotoisia toisin kuin kauppojen standardipaistit, ja niinpä ne tuppaavat kypsymään epätasaisesti. Peuran kohdalla tärkeintä on, ettei paistista tule liian kypsä, sillä peuran liha on melko rasvatonta ja kuivuu helposti. Liika kypsyys tuo myös peuran maksamaisen maun esiin.
Huomioi, että paistin valmistaminen pitää aloittaa edellisenä päivänä.
Paistin marinointia varten tarvitset:
1,5 kg peuran ulko- tai sisäpaistia (sisäpaisti on parempaa)
2 dl puolimakeaa madeira-viiniä
1,5 dl tummaa balsamicoa
3 salottisipulia, ohuesti viipaloituna
3 valkosipulin kynttä, ohuesti viipaloituna
1 tl katajanmarjoja, murskattuna huhmaressa
1 laakerinlehti
2 kukkurallista rkl tuoretta timjamia
Paistamiseen:
3 rkl voita
1 tl suolaa
1 tl vastajauhettua mustapippuria
2 rkl tuoretta timjamia TAI 1 rkl tuoretta timjamia ja 1 rkl tuoretta rosmariinia
Kastike:
paistin marinointiliemi
0,8 dl madeira-viiniä
2 rkl karpalo- tai puolukkahilloa
2 dl kermaa
suolaa ja pippuria maun mukaan
Lisäksi tarvitset:
paistomittarin
(minttuhyytelöä)
Tarjoa peuran paahtopaisti esimerkiksi perunamuusin tai maustettujen papujen kanssa.
Aloita marinoimalla liha. Marinointikulho ei saisi olla liian iso vaan sellainen, johon paisti mahtuu juuri ja juuri (jotta marinadi imeytyy lihaan eikä lähde livohkaan). Laita kulhoon kaikki marinadin ainekset ja upota maisti marinadiin, anna marinoitua jääkaapissa noin 15 h. Käännä paisti kerran marinoinnin aikana.
Ota paisti ulos jääkaapista muutama tunti ennen paistamista. Kun on aika paistaa liha, lämmitä uuni 120 asteeseen ja ota paisti pois kulhosta, mutta säästä marinadiliemi.
Kuumenna voi paistinpannussa ja taputtele lihan pinta kuivaksi talouspaperilla. Pyyhi pois myös lihan pintaan tarttuneet sipulin palat (etteivät ne pala). Paista liha pannulla nopeasti kauniin ruskeaksi molemmin puolin.
Laita paisti uunivuokaan ja vuoka uunin keskitasolle. Työnnä paistomittari lihan paksuimpaan kohtaan. Jos olet verisen paistin ystävä, ota paisti pois kun mittari näyttää 52–55 astetta. Monet kuitenkin pitävät riistalihasta hiukan kypsempänä, jolloin sisälämpötila on 60 astetta. Varaa paistamiseen noin 1,5 h aikaa, mutta oleellista on tarkkailla lämpömittarin lukemia, ei aikaa.
Ota paisti pois uunista ja kääri folioon, anna vetäytyä vartin verran (tämä mehevöittää lihaa).
Sillä aikaa kun paisti on uunissa, voit valmistaa kastikkeen. Siivilöi kattilaan paistin marinointiliemi ja anna sen poreilla liedellä kymmenisen minuuttia (jotta balsamicon maku kevenee). Lisää sitten muut ainekset kermaa lukuun ottamatta joukkoon ja keittele vielä hetki. Lopuksi lisää kerma, keitä muutama minuutti ja mausta suolalla ja pippurilla maun mukaan. Kastikkeen maku paranee ja aukeaa kun se saa seistä hetken aikaa.
Kun on aika syödä, leikkaa peuran paahtopaisti ohuiksi viipaleiksi ja tarjoile lämmitetyn kastikkeen, perunamuusin ja mahdollisesti minttuhyytelön kanssa. Maustetut pavut ovat kevyempi vaihtoehto lisukkeeksi.