Hidasta, saavut Kristiinankaupunkiin
Kesäkuu 2013
Suomen ensimmäinen Cittaslow on virallisesti verkkainen.
Ahvenpihvit ja tillipesto (resepti jutun lopussa).
Pikkukaupungin ystävällinen tunnelma saavuttaa meidät jo suunnitellessamme matkaa: otan yhteyttä Kristiinankaupungissa asuvaan toimittajaan Aune Waroseen kysyäkseni vinkkejä, ja hän kutsuu meidät välittömäsi piipahtamaan luonaan kun saavumme paikalle.
Pian silitämmekin marsuja Aunen ja hänen perheensä kotona tunnelmallisessa puutalossa Kissanpiiskaajankujalla, joka on Suomen kolmanneksi kapein katu ja jo itsessään matkailunähtävyys. Erikoinen nimi juontaa juurensa ajoilta, jolloin kujalla oli pieni kapakka. Työmiehet läheisestä Skaftungin kylästä tapasivat tulla tänne kallistamaan kuppia ja remuamaan töiden jälkeen, mikä ei aina miellyttänyt kujan asukkaita. Suomenkielisille ”skaftungilaisen” lausuminen tuotti hankaluuksia, ja työmiehiä alettiinkin kutsua ”kattungilaisiksi” - ruotsiksi kattung tarkoittaa kissanpoikaa. Kaupunkilaiset uhkasivat piiskata rettelöitsevät ”kissanpojat” tiehensä ihmisiä häiriköitsemästä, ja siitä sai kadunnimi alkunsa.
Kauppakaupungin menneisyys
Kristiinankaupungin hiljaisia katuja astellessa on vaikea kuvitella, että mukulakiviä olisi koskaan tallannut yksikään rettelöitsijä. 1800-luvulla Kristiinankaupunki oli kuitenkin huomattavasti vilkkaampi paikka kuin nykyään, sillä se oli yksi Suomen talouselämän keskuksista alueen huomattavan terva- ja puutavarakaupan vuoksi. Kauniiden puutalojen uumenissa tanssittiin ja juovuttiin hienoimmasta punssista. Upeita juhlia järjestettiin varmasti myös kauppias Casper Lebellin talossa osoitteessa Rantakatu 51, joka on nykyään museo. Historiasta ja antiikkihuonekaluista kiinnostuneiden kannattaa ehdottomasti vierailla täällä.
Lebellin talon pihapiiri
Kristiinankaupunki, joka on perustettu jo 1600-luvulla ja saanut nimensä joko Ruotsi-Suomen silloisen hallitsijan kuningatar Kristiinan tai Pietari Brahen vaimon Kristina Stenbockin mukaan, on kuitenkin menettänyt asukkaitaan jatkuvasti 90-luvulta lähtien. Kun asukkaita vielä vuonna 1980 oli hiukan yli 9000, on heitä nykyään viidennes vähemmän.
Suomen ensimmäinen Cittaslow
Taistellakseen muuttotappiota vastaan Kristiinankaupunki on liittynyt kansainväliseen Cittaslow -pikkukaupunkien verkostoon (sananmukaisesti käännettynä citta slow tarkoittaa hidasta kaupunkia). Cittaslow, joka on perustettu Italiassa vuonna 1999, pohjaa vahvasti niin ikään Italiasta alkunsa saaneeseen Slow Food -liikkeeseen ja ideologiaan. Slow Food -liikkeen idea on ollut vastustaa kiihtynyttä elämänrytmiä ja kasvavaa pikaruokakulttuuria, jonka alle paikalliset ruokatuottajat ja traditiot uhkaavat jäädä. Liikkeen perustajien mukaan Slow Food -liike pyrkii vastustamaan ”maun ja kulttuurin standardisoitumista”.
Cittaslow-kaupungit pyrkivät laajentamaan Slow Food -ideologiaa kokonaisiin kaupunkeihin korostamalla yleistä elämänlaatua, ja ne haluavat saada asukkaansa jäämään seudulle kunnioittamalla perinteitä ja historiallisia arvoja. Verkostoon kelpuutetaan vain alle 50 000 asukkaan kaupunkeja, joiden täytyy toimia niille määriteltyjen 52 kriteerin mukaisesti. Kriteerit liittyvät esimerkiksi etätyön mahdollisuuksiin, vieraanvaraisuuteen sekä lähiruoan tuotantoon.
Näkymä läheltä Kristiinankaupungin keskustaa
Kesäpuoti keskustassa
Rauhallinen ja vieraanvarainen Kristiinankaupunki on kyllä, mutta entä se ruokapuoli? Siitä ei nimittäin ole epäilystäkään, että Suomi todella kaipaisi kaupunkeja, jotka profiloituisivat nimenomaan ruokakohteina. Kristiinankaupunkiin suuntaavalle matkailijalle Cittaslow-brändi saattaa kuitenkin jäädä hiukan hämäräksi. Enemmän kuin jotain konkreettista, Cittaslow tuntuu olevan matkailuesitteissä komeileva houkutin. Esimerkiksi ravintolasuosituksia kysyessämme meille suositeltiin perus pizzapaikkoja, mikä ei Slow Food -meininkiin oikein istu. Aune tosin mainitsi kesäravintola ja pursiseura Paviksen, joka on suosittu ja kauniilla paikalla. Matkailijan kannattaa huomioida, ettei Pavis ole maanantaisin auki. Kesä- ja heinäkuussa tarjolla on myös lounas seisovasta pöydästä 12 euron hintaan.
Me voimme suositella kauppatorin kulmalla sijaitsevaa Cafe Vinkeliä, jonka herkullinen cookie cake inspiroi uusiin leivontakokeiluihin.
Cafe Vinkel
Jäätelönhimoisen kannattaa sen sijaan suunnistaa Pukinsaaren leirintäalueelle, jonka jäätelökioskista saa jättimäisiä palloja. ”Kaksi palloa” tarkoittaa noin puolta litraa. Leirintäalue on muutenkin vehreä ja viihtyisä.
Jäätelökesä
Porista noin tunnin ajomatkan päässä sijaitseva Kristiinankaupunki on vilkkaimmillaan juhannuksen jälkeen kesä- ja heinäkuussa. Tällöin pidetään myös suositut kesämarkkinat. Kristiinankaupungin puutaloidylli on ainutlaatuinen Suomessa, sillä kaupunki ei ole palanut kertaakaan 350-vuotisen olemassaolonsa aikana. Esimerkiksi vuonna 1700 valmistunut Ulrika Eleonora kirkko on todella kaunis.
Meillä oli pyörät mukana ja oli hauskaa polkea puna-ailakkien, metsäkurjenpolvien ja leinikkien reunustamaa tietä Kanuunalahden ulkoilualueelle ja ihastella saaristomaista luontoa. Kanuunalahteen vievä tie kulkee leirintäalueen ja ravintola Paviksen ohi. Paikallisilta on hyvä kysyä neuvoa, sillä tie ei ole kovin hyvin merkitty. Tosin he saattavat hiukan takellella kun kysyy neuvoa suomeksi, sillä yli puolet kristiinankaupunkilaisista puhuu äidinkielenään ruotsia.
Metsäkurjenpolvia
Idyllistä majoitusta
Majoituimme läheisessä Lapväärtin kylässä maatilamajoitus Wanhassa Tuvassa ja vietimme siellä suurimman osan ajasta, niin hyvin viihdyimme. Wanha Tupa koostuu itse asiassa kahdesta pitkästä, punaisesta pohjalaistalosta, joista toinen on alkuperäinen Wanha Tupa ja toinen uusi Walssitupa. ”Uusi” on kuitenkin täällä suhteellista: molemmat rakennukset ovat vanhoja ja sisustettu ihastuttavasti antiikilla. Talot henkivät maalaisromantiikkaa, ja Walssituvan vanhat hirsiseinät ovat upeat. Vierailumme aikaan Wanhan Tuvan rakennus oli huomattavasti paremmin varusteltu, ja sinne tuli myös juokseva vesi. Asuimme Walssituvassa, joka oli viimeistelyä vaille valmis ja sopii erityisen hyvin tilaisuuksiin. Ruoanlaitto oli hiukan hankalaa, koska vesi piti kantaa ulkoa ja ruoanlaittovälineitä ei juuri ollut – talon varustelu kannattaa siis tarkistaa varausta tehdessään! Omistajapariskunta oli kuitenkin äärimmäisen ystävällinen ja auttoi mielellään kaikessa.
Walssituvan makuuhuone
Meitä ei haitannut rannan puute, sillä Kristiinankaupungissa pääsee uimaan. Sen sijaan nautimme pihasaunasta, jossa saimme saunoa rauhassa ilman erillistä lisämaksua. Pihalta löytyy myös kesäkeittiö eli hyvin varusteltu grillikatos. Matkaa Kristiinankaupunkiin on Wanhalta Tuvalta noin 9 km, jonka taittaa autolla tai pyörällä.
Poimi herkut mukaan matkalta
Kristiinankaupunkiin Helsingistä ajaessa osuu matkalle muutamia mukavia ruokakohteita: kahvio Onnenkoski Lampilla 8-tiellä myy esimerkiksi maukasta kasvispiirakkaa, loistavia munkkeja ja paikan päällä savustettua lohta, jota ostimme mukaan. Ohita siis tylsät huoltoasemakuppilat ja suuntaa tänne! Rantakallion kotijuustola samaa tietä eteenpäin myy edullista leipäjuustoa, ja vielä eteenpäin Lankosken myllyllä voi siemaista kahvit hauskoissa puitteissa. Myllykahvion yläkerrassa on pieni koristetavaramyymälä.
Pidä mielessä minne olet menossa ja hidastele ja pysähdy nauttimaan elämästä matkan varrella aina kuin suinkin siltä tuntuu. Se kuuluu asiaan. 
Onnenkoski
Lähde: Aune Waronen-Olli Rautamäki: Kurkistuksia Kristiinankaupunkiin (2007)
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Resepti: Ahvenpihvit ja tillipesto
Kristiinankaupunki perustettiin alun perin saarelle. Merelliseen Suomi-tunnelmaan sopivat herkulliset ahvenpihvit ja tillipesto. Kotimainen, mahdollisimman tuore ahven on parasta. Ahvenia voi koettaa pyytää vaikka itse Wanhan Tuvan isännän järjestämillä kalareissuilla. Omalla mökillä ahvenia kannattaa pyytää rannasta, sillä raitaselät viihtyvät matalissa vesissä. Alkukesästä ahven on kaupassa edullisimmillaan, tosin kotimainen ahvenfilee on aina melko tyyristä. Maku on kuitenkin hinnan väärti. Tillipestoa teemme aina kesällä kun mahtavat tilliniput ilmestyvät röyhistelemään toreille.
Ahvenpihvit (neljälle)
¾ dl ruisjauhoja
1 rkl tuoretta tilliä
700g ahvenfileitä
1 tl suolaa
rouhittua valkopippuria
voita paistamiseen
Tillipesto
Iso nippu tilliä (tai 2 kaupan pientä ruukkua)
¾ dl pannulla kevyesti paahdettuja pinjansiemeniä
¾ dl hyvää rypsiöljyä tai oliiviöljyä
1-2 sitruunan puristettu mehu
kourallinen parmesaania tai grana padanoa
suolaa & mustapippuria
Aloita valmistamalla tillipesto. Soseuta kaikki ainekset sauvasekoittimella ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa hieman sitruunan mehua tai suolaa. Peston tulisi maistua melko sitruunaiselta.
Tee sitten ahvenpihvit: sekoita ruisjauhot ja silputtu tilli keskenään lautasella. Mausta ahvenfileet suolalla ja valkopippurilla. Pyörittele fileet jauhoseoksessa ja paista voissa keskilämmöllä molemmilta puolilta kypsiksi ja kullanruskeiksi.
Tarjoa ahvenet ja tillipesto voisen perunamuusin ja jos haluat, aiolin kanssa.