Ah, Ahvenanmaa
Heinäkuu 2013
Itämereen siroteltu Ahvenanmaan saaristo on suomalainen satumaa, joka tarjoaa vanhanajan maalaisidylliä ja upeita lähiruokakokemuksia. Kahden päivän aikana ehdimme koluta lukuisia mieleenpainuvia paikkoja ja vannoa, että palaamme takaisin.
Ahvenanmaan pannukakku ja marsalamarinoidut luumut (resepti jutun lopussa).
Ei yhtäkään ABC:ta.
Hyppäämme ulos autosta Kumlingen saarella ja alamme poimia metsämansikoita suoraan tienvarresta seuraten matkalla näkemiemme pyöräilijöiden esimerkkiä. Näin ei kannata yleensä tehdä, mutta nyt ollaankin Ahvenanmaalla. Eihän täällä ole juuri liikennettäkään, kun asukkaita on alle 30 000 koko saaristossa, ja turistivirtoja rajoittavat lauttojen autokiintiöt.
Mansikoiden vieressä ovat niittykukat loistossaan, mökkejä ei näy juuri missään, ja vanhan, puisen kyläapteekin ikkunalaudalla kukkivat pelargoniat. Ei rumia lähiöitä, ei juoppoja, ja luonto näyttää yhtä vihreältä kuin Helsingissä kuukausi sitten.
Perhonen ja metsäkauris ylittävät tien.
Kiedon metsämansikoista rannekorun ja yritän palauttaa ruotsin kielen sanoja mieleeni, sillä täällä ei aina suomella pärjää. Nämä marjat eivät ole jordgubbar vaan smultron; tavallinen puutarhamansikka eli ruotsista käännettynä ”maaukko” on pientä metsäistä kaimaansa mauttomampi ja vähäaromisempi. Oma maa mansikka, muu maa mustikka – mutta Ahvenanmaa on kuin metsämansikka. Täällä ovat maut ja tuoksut tallella.
Valmistaudu ajoissa
Ahvenanmaan ollessa suuntana kannattaa muistaa, että esimerkiksi monilla saarilla majoitusvaihtoehtoja on vain muutamia, ja kovimpana turistisesonkina heinäkuussa lauttojen autopaikat ovat usein täynnä. Jos yrittää varata paluumatkaa Ahvenanmaalta takaisin manner-Suomeen liian myöhään on vaarana, ettei paikkoja yksinkertaisesti löydy, ja se voi tietää ennalta suunnitelemattomia lisäöitä ja kustannuksia. Sen sijaan, että yrittäisi itse saada selvää Ålands Trafikenin monimutkaisista lauttahinnastoista ja aikatauluista, on hyvä idea vain katsoa kartasta haluamansa reitti ja soittaa suoraan Ålands Trafikenille. Virkailijat osaavat sanoa nopeasti hyvät lautat sekä hinnan koko matkalle, ja samalla voi tehdä myös autopaikkavarauksen. Nyrkkisääntö kuitenkin on, että suora matka manner-Ahvenanmaalle (eli Ahvenanmaan pääsaarelle, jossa esimerkiksi Maarianhamina sijaitsee) on huomattavasti kalliimpi kuin sellainen matka, jonka aikana yövytään välillä Ahvenanmaan saaristossa. Me esimerkiksi menimme päivän aikana Kustavin Vuosnaisista lautalla Brändön saarelle, siitä toisella lautalla Kumlingen saarelle ja vielä kolmannella lautalla Föglön saarelle, jossa yövyimme. Kaikki lautat olivat yhteensä 20eur, ja maksoimme toisen mokoman palatessamme samaa reittiä takaisin muutamaa päivää myöhemmin. Jos olisimme menneet suoraan manner-Ahvenanmaalle, olisi hinta ollut huomattavasti enemmän.
Majoituimme molemmat yöt lyhyestä reissustamme Föglön saarella, josta teimme päiväretken Maarianhaminaan ja sen lähiseuduille. Pyörät kulkivat takapenkillä, eikä lauttamatka manner-Ahvenanmaalle maksanut mitään. Pyöräretken Ahvenanmaalle voi muuten yhdistää hauskasti myös Saariston Rengastien reittiin, mikäli suunnittelee pyöräretkeä Turun saaristoon.
Hintojen suhteen Ahvenanmaa on Suomen tasoa, joskin esimerkiksi majoituspaikat tuntuivat usein olevan Suomea tyyriimpiä. Ihan tyhjätaskuna ei matkaan kannata lähteä, sillä rahaa palaa helposti esimerkiksi ravintoloissa, kun pieniltä saarilta ei välttämättä löydy kovin huokeita vaihtoehtoja suppeasta tarjonnasta. Kannattaa myös tarkistaa, löytyykö suuntana olevalta saarelta kauppa.
Yhtenä miinuspuolena Ahvenanmaasta voisi sanoa, että kaupat ja muut palvelut menevät todella aikaisin kiinni, joten iltasella saaristoon saapuva saattaa yllättyä ikävästi.
Föglö
Suomen paras lähiruokakohde?
Olen todella innoissani Ahvenanmaasta lähiruokakohteena. Emme kertaakaan matkamme aikana joutuneet syömään ylihinnoiteltuja puolivalmisteita tai huoltoasemareissareita. Kaikki maistui maukkaalta ja ajatuksella valmistetulta.
Yöpymispaikassamme Enigheten-majatalossa Degerbyn kylässä oli kertakaikkisen loistava sunnuntaibuffet hintaan 24 euroa/henkilö. Ylistimme naapuripöydän seurueen kanssa kilvan herkullisia makuja, ja kiittävät sanamme saivat jopa majatalon muuten hymyttömän emännän väläyttämään yläkaarta. Buffetpöydän tarjonta oli perinteinen – savulohta, graavattua lohta, paahtopaistia, coleslawta yms. – mutta maut olivat kohdallaan kuin Platonin ideamaailmassa. Jälkiruokana olleet, reilusti romminmakuiset perunaleivokset kruunasivat potin. Huoneen hintaan (85 euroa/yö) kuuluva aamiainen oli Enighetenissä tylsempi, eikä herättänyt meissä suuria intohimoja. Majoitus vanhassa puutalopihapiirissä oli melko kallista siihen nähden, ettei meillä ollut omaa wc:tä tai suihkua ja hintaan sisältyvä sauna lämpeni sähköllä.
Lähellä Enigheteniä sijaitseva Degerby Mat och Cafe tarjosi mainiota kotiruokalounasta yhdeksän euron hintaan. Samassa paikassa myytävä, hasselpähkinällä maustettu Degerbyn limppu oli Saaristolaisleipää parhaimmillaan ja hyvä idea tuliaiseksi. Rannassa sijaitsevaa Seagram-ravintolaa emme ehtineet kokeilemaan, mutta pistäydyimme sisällä. Sijainti oli idyllinen ja palvelu ystävällistä, ja onpa ahvenanmaalainen huippukokki Michael Björklund maininnut paikan erääksi Föglön suosikkikohteekseen.
Michael ”Strömsö” Björklundin omat ravintolat, Smakbyn Kastelholmissa Ahvenanmaan pääsaarella ja Pub Niska Maarianhaminan satamassa, ovat ehdottomasti käymisen arvoisia. Smakbyn lähiruokalounas maksoi 10 euroa, ja tarjolla oli kolmea eri annosvaihtoehtoa, joista yksi oli salaatti. Maistoin lounaan jälkeen ravintolan omaa Ahvenanmaan pannukakkua, joka tarjottiin perinteisesti luumujen ja kermavaahdon kera. Paksu pannari oli todella herkullista, ja toimi innoittajana tämän matkajutun mukana tulevaan reseptiin. Smakbyn on myös hyvä paikka ostaa ihania herkkutuliaisia mukaan, kuten talon omaa vaaleaa limppua. Tiloista löytyy ravintolan ja puodin lisäksi kokoustiloja, tislaamo ja suuri viinikellari.
Björklundin Pub Niska tarjosi Ahvenanmaan lukuisista makuelämyksistä mahdollisesti mieleenpainuvimmat. Keskellä idyllisiä vanhoja kalastajatorppia sijaitsevassa Niskassa myydään ”peltileipää” eli Ahvenanmaan omaa pizzaa, joiden täytteet pyritään saamaan lähituottajilta. Noin 11 euroa maksavat kiekot olivat niin hyviä, että Ahvenanmaan yllä leijailee mielessäni varmaan ikuisesti kultainen hohde. Graavilohta ja tujua piparjuurikastiketta sisältävä peltileipä oli itsessään muikea matka Maiskis-saarelle, mutta ilmakuivattua kinkkua, vuohenjuustoa ja balsamicoa yhdistelevä toinen testilättymme oli suorastaan sibeliaanisen hyvää (käyttääkseni mahdollisimman banaalia ilmaisua). Iloksemme voimme kertoa, että Pub Niska on avattu myös Turkuun. Sitä emme tosin ole kokeilleet, ja hinnat ovat hiukan korkeammat kuin Maarianhaminassa.
Ahvenanmaan pannukakkua saa Ahvenanmaalla tietysti kaikkialta, mutta mitä tulee täytteeseen, jotkut paikat vannovat riisi- ja toiset mannapuuron nimeen. Kyse on eri alueiden perinteistä. Mikäli haluaa pannarinsa jännittävällä twistillä, voi matkata Getaan Pettas-luomuleipomoon, jonka pannukakku on maustettu sahramilla ja tarjoillaan sesongin kastikkeen sekä wanhan ajan kermajäätelön kera. Pettas tarjoaa muitakin maistuvia herkkuja, kuten suklaakakkua, jossa ei ole lainkaan jauhoja, mutta sitäkin enemmän suklaata.
Pettas-luomuleipomon herkkuja
Vaikkei edes olisi oluen ystävä, kannattaa katsastaa myös Ahvenanmaan oma olutpanimo Stallhagen Finströmissä. Todellinen slow beer valmistetaan käsin punaisten puutalojen uumenissa, ja näimme lähikylän valkotakkisen hoitsuporukan hiippailevan panimoon lounaalle. Siis ihan ruokalounaalle, sillä Stallhagenista saa myös sapuskaa. Terassilla voi siemailla esimerkiksi raikasta mustikkaolutta.
Myös omenan ystävillä on Ahvenanmaalla kissanpäivät. Lukuisat omenatarhat valmistavat Suomen parhaita omppumehuja, joita myydään manner-Suomessa esimerkiksi Anton & Antonissa. Kökarista löytyvä Peders Aplagård tai Tjudön Karl-Ersfrukt ovat hyviä paikkoja täyttää mehuvarastot. Itse asiassa Ahvenanmaa tuottaa noin 60 % kaikesta Suomessa kulutetusta kotimaisesta omenasta.
Syyskuun lopulla Ahvenanmaalla järjestetään myös suuri sadonkorjuujuhla, Skördefesten.
Perhoset ja ihmiset viihtyvät Ahvenanmaalla
Suomen terveimmät ihmiset asuvat Ahvenanmaalla, ja myös luonto voi siellä hyvin. Tehomaatalous on vähentänyt esimerkiksi perhosille tärkeiden niittyjen ja muiden elinalueiden määrää muualla Suomessa, mutta Ahvenanmaalla kauniita lepattajia näkee poikkeuksellisen paljon. Harvinaisia apolloperhosia näkee paikoin niin usein, ettei niitä uskoisi uhanalaisiksi. Somat luonnonniityt ja kedot, joita Ahvenanmaa on pullollaan, ovat perhosille elintärkeitä. Ne näyttävät kauniilta ja rauhoittavalta myös ihmisen silmälle.
Hienoon luontoon pääsee tutustumaan vaikka vaelluspoluilla, joita pieneltä Föglön saareltakin löytyy muutama. Kauniita ovat myös vanhat eläinten laitumet eli hakamaat, jotka manner-Suomessa ovat kovasti harvinaistuneet. Hakamaat ovat hyvä esimerkki siitä, kuinka ihmisen toimet ovat entisajan Suomessa rikastuttaneet luontoa. Esimerkiksi metsämansikoita oli entisajan Suomessa huomattavasti enemmän kuin nykyään, sillä ne viihtyivät hakamailla, joissa oli sopivasti valoa, lämpöä ja puiden tuomaa suojaa. Juuri tästä juontaa sananlasku ”oma maa mansikka, muu maa mustikka”. Entisaikaan asutun maan tunnisti nimittäin nimenomaan metsämansikankirjavista luonnonlaitumista, kun taas asumaton metsä kasvoi mustikan varpuja.
Apolloperhonen (ylhäällä oikealla) ja keisarinviitta.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Resepti: Ahvenanmaan pannukakku ja marsalamarinoidut luumut
Tässäpä mainio Ahvenanmaan pannukakun resepti. Ohjeella voi tehdä joko mehevän ja paksun pannarin Michael Björklundin Smakbyn tapaan, tai normaaliin tapaan ohuen ja rapsakamman uunipellillä. Perinteisen luumuhillon sijaan pannari tarjotaan marsalassa marinoitujen luumujen ja kermavaahdon kera. Enemmän aikuiseen makuun, siis. Jos luumut eivät ole suosikkisi, älä huoli – pannari on herkullista myös esimerkiksi jäätelön ja mansikkahillon kanssa.
Ahvenanmaan pannukakku (1 uunipellillinen)
Riisipuuroa varten tarvitset (tai jos sinulla on valmista riisipuuroa, tarvitset sitä noin 4 dl)
1 rkl voita
1,5 dl riisipuuroriisiä
0,7 dl Vana Tallinn -likööriä
1,5 dl vettä
8 dl maitoa
Lisäksi tarvitset pannukakkuun
4 kananmunaa
2 dl vehnäjauhoja
5 dl maitoa
5 rkl voita
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 tl suolaa
1 runsas rkl kardemummaa
Marsalassa marinoidut luumut
4 dl vettä
2 pussia Rooibos-teetä
5 rkl marsala- tai madeiraviiniä
n. 4 dl kuivattuja luumuja
Tarvitset myös
voita vuoan voiteluun
löysäksi vatkattua kermavaahtoa
Luumujen pitää marinoitua yön yli, joten tee ne ensin. Kiehauta vesi ja laita teepussit hautumaan sinne 5-10 minuutiksi. Ota pussit pois ja anna teen jäähtyä. Kaada tee kulhoon, lisää marsala ja luumut (tarkista, että luumut peittyvät nesteeseen). Peitä kulho tuorekelmulla ja laita jääkaappiin maustumaan yön ajaksi. Ei haittaa, jos luumut marinoituvat parikin päivää – niistä tulee vain parempia!
Riisipuuroa varten sulata ruokalusikallinen voita paksupohjaisessa kattilassa ja kuullota riisiä siinä hetki. Lisää Vana Tallinn ja anna imeytyä riisiin, koko ajan sekoittaen. Lisää vesi ja anna senkin imeytyä. Kaada kattilaan maito ja anna puuron tekeytyä keskilämmöllä noin 40 minuuttia, pitäen sitä silmällä, ettei puuro pala pohjaan. Anna valmiin puuron jäähtyä. Jos sinulla on valmista riisipuuroa, tarvitset tähän ohjeeseen noin 4 dl.
Kuumenna uuni 225 asteiseksi ja voitele lasagne-vuoka tai vastaavan syvyinen ja kokoinen astia (jos haluat paksun ja mehevän pannarin). Jos haluat perinteisen pannarin, voit käyttää tavallista, leivinpaperilla vuorattua uunipeltiä.
Vatkaa kananmunat kevyesti ja sekoita kananmunien joukkoon puuro, jauhot, maito, 2 rkl sulatettua voita, sokerit, suola ja kardemumma. Kaada pannariseos vuokaan tai uunipannulle, viskaa päälle loput 3 rkl voita nokareina ja paista uunissa keskitasolla noin 20 minuuttia tai kunnes pannarin pinta on kauniin ruskea. Paksumman pannukakun kanssa paistoaika on pidempi, noin 40 minuutia.
Tarjoa marsalassa marinoitujen luumujen ja kermavaahdon kera. Voit valuttaa päälle myös hiukan luumujen hyvänmakuista marinointilientä.