Terveellisyyskeskustelu hakoteillä

20. huhtikuuta 2014

Kaikki tuntuvat nykyään olevan terveysasiantuntijoita. Sosiaalisessa mediassa jaellaan erilaisia artikkeleita, joissa oikeiden ravitsemustieteen asiantuntijoiden näkemykset kumotaan ja Mats, Pekka, Pirjo ja Dr. Spectrum pääsevät ääneen. Kannatan asiantuntijuuden arvon palauttamista.  

Selailin vähän aikaa sitten kaupassa entisen missin Karita Tykän ja hänen apujoukkojensa uutta raakajälkiruokiin keskittyvää ruokakirjaa Raakaa ja makeaa. Raakajälkiruoissa käytetään tyypillisesti voin, kerman ja sokerin sijaan luovasti esimerkiksi pähkinöitä ja tuoreita sekä kuivattuja hedelmiä, mutta sen lisäksi raakaresepteissä pistävät ärsyttävästi silmään kalliiden ns. ”superfoodien” määrä ja niiden hehkutus. Karita Tykänkin kirjassa vilisevät gojit, chlorellat ja spirulinat, ja hän esimerkiksi kirjoittaa kirjassaan, kuinka neitsytkookosöljy on ”terveellinen ja monipuolinen öljy, jonka on sanottu parantavan ruoansulatusta, tukevan immuunijärjestelmän toimintaa sekä taistelevan viruksia ja bakteereja vastaan”.

Lähes samaan aikaan kun Tykän kirja ilmestyy, Helsingin Sanomien Nyt-liittessä on jälleen yksi superfoodeihin liittyvä myytinmurtamisartikkeli. Asiantuntijat, ravinnon turvallisuuden professori Marina Heinonen Helsingin yliopistosta ja ravitsemustieteen dosentti Marjukka Kolehmainen Itä-Suomen yliopistosta, kommentoivat jutussa, että ”kookosrasvan väiteyistä terveysvaikutuksista ei ole tieteellistä näyttöä. Kovia rasvoja, kuten kookos- ja palmurasvoja, ei nykyisten ravitsemussuositusten mukaan pitäisi käyttää lainkaan”. HS on jo aiemmin julkaissut öljyvertailun otsikolla ”Hittituote kookosöljy on kasvirasvoista epäterveellisin”. 

Nämä eivät ole ainoita kertoja, kun näen toisaalla mediassa hehkuteltavan (neitsyt)kookosöljyä ja toisaalla tämä hehkutus torpataan. Tilanteille on yhteistä se, että ravitsemustieteen asiantuntijat (kuten yliopistojen ravitsemustieteen professorit) lähes aina kiistävät osittain tai kokonaan kookosöljyn väitetyt terveyshyödyt, ja ravitsemustieteen epä-asiantuntijat (kuten Tykkä ja hänen kirjansa apujoukot, joista kellään ei ole ravitsemustieteen koulutusta) ovat kovasti kertomassa, miten huikean terveellistä kookosöljy on. Asiasta tietämättömät median seuraajat jäävät ymmälleen. Mitä tästä nyt pitäisi ajatella?

”Älä usko sokeasti asiantuntijoihin”

On vaivaannuttavaa, että kaksi näin vastakkaista näkemystä kookosöljyn terveellisyydestä on samaan aikaan esillä julkisuudessa. Vaivaannuttavaa ensinnäkin siksi, että kyseessä ei pitäisi olla mikään mielipide-ero vaan tutkimukseen perustuva näyttö. Tätäkin häiritsevämpää on kuitenkin se, että niin monet ihmiset puhuvat kookosöljystä (ja liudasta muita ”superfoodeja”) asiantuntijan elkein, valmiina kertomaan vieressä seisovalle miksi kookosöljy on niin must tuote. Ja jos asiantuntijat ovat eri mieltä, niin sille tuhahdellaan. Mistä lähtien ravitsemustieteen professoreiden kommentit ovat olleet ikään kuin samalla viivalla oman elämänsä terveystohtoreiden mielipiteiden kanssa?

Kuulen jo jupinaa: Älä usko sokeasti asiantuntijoihin! Tiedeuskovainen!

En usko sokeasti asiantuntijoihin, mutta uskon enemmän asiantuntijoiden tieteelliseen näyttöön kuin ihmisiin, jotka ovat oppineet sen mitä ovat oppineet esimerkiksi ”superfoodeista” blogeista, joiden kirjoittajat ovat oppineet sen mitä ovat oppineet kirjoista, jotka kantavat sellaisia nimiä kuten ”The Miracle Superfoods” tai ”Spiritual Nutrition and the Rainbow Diet”. Ja tiedoksi kaikille englannin kielellä terveysjuttuja netistä lukeville: esimerkiksi Briteissä ammattinimike nutritionist ei ole suojattu, vaan kuka tahansa saa kutsua itseään ”ravitsemusasiantuntijaksi”.

Mistä lähtien ravitsemustieteen professoreiden kommentit ovat olleet ikään kuin samalla viivalla oman elämänsä terveystohtoreiden mielipiteiden kanssa?

Minulla ei myöskään ole mitään kookosöljyä vastaan (siihen liittyvää markkinointihapatusta sen sijaan on) enkä oikeastaan ole kiinnostunut siitä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä, vaan siitä, keitä kuuntelemme asiantuntijoina ja millä perusteella julistamme itsemme asiantuntijoiksi.

Toimittaja Ilkka Pernu kirjoitti Imagessa jo vuonna 2011, että ajallemme on tyypillistä kyseenalaistaa esimerkiksi terveystietoa: mielipiteet ja oma kokemus ovat tärkeämpiä kuin niiden perustelu tai asiantuntijoiden hyväksyntä. Maallikko voi haastaa ravintotieteen yleiset lait ja ympäröidä itsensä samanmielisillä. Samanmielisten joukko löytyy helposti esimerkiksi blogien ja Facebookin avulla. Tietokirjailija Tommi Uschanov taas pohtii kirjassaan Suuri kaalihuijaus sitä, kuinka ”asiantuntija” on muuttunut eräänlaiseksi kirosanaksi ja kuinka ”asiantuntija on tätä nykyä aina joku, joka on kulloisenkin puhujan kanssa nimenomaan eri mieltä”. Uschanov myös huomauttaa sangen tarkkanäköisesti, että se, että ihminen ”ajattelee omilla aivoillaan”  ja ”uskaltaa ajatella itse” on noussut länsimaissa niin itsestään selvän tuntuiseksi ihanteeksi, että sille ei liitetä mitään tarkentavia reunaehtoja.

En halua sanoa, että muodollinen koulutus on ainoa keino saavuttaa asiantuntijuus, tai että oma kokemus on vähäpätöinen asia mietittäessä itselle sopivaa ruokavaliota. Mutta Cocovi:n sivuilla surffailu ja se, että osaa ulkoa Cocovi:n maca-jauhepussin yhteydessä olevan tuotekuvauksen ei tarkoita sitä, että on ravitsemustieteen asiantuntija. Esimerkiksi superfoodeja markkinoidaan voimakkaasti, ja goji-marjoja myytiin pitkään väittämällä, että niissä on ”kolme kertaa enemmän c-vitamiinia kuin appelsiinissa” (ja muita vastaavia suureen c-vitamiinin määrään liittyviä väitteitä). Appelsiini ei kuitenkaan ole mikään ylivertainen c-vitamiinin lähde, joten siihen vertaaminen on lähinnä ovela temppu. Esimerkiksi kotimaisissa mustaherukoissa, joka on pakastelaarin halvin marja, on enemmän c-vitamiinia kuin goji-marjoissa. Goji-marjat myös myydään Suomessa kuivattuina, ja kuivaus vähentää c-vitamiinia entisestään. Vaikka väite goji-marjojen suuresta c-vitamiinipitoisuudesta on sittemmin useiden tahojen puolesta jo tunnustettu vääräksi, on kiusallista ajatella, kuinka monta punaisten marjojen täyttämää pussia sen avulla on myyty.

Asiantuntija tarkoittaa asian tuntijaa

Kannatan asiantuntijuuden arvon palauttamista. Tommi Uschanov muistuttaa, että ”asiantuntija” tarkoittaa yksinkertaisesti ihmistä, joka tuntee asian – samaan tapaan kuin äidinkielen opettaja tarkoittaa ihmistä, joka opettaa äidinkieltä tai laivanrakentaja tarkoittaa ihmistä, joka rakentaa laivoja. Asiantuntijan tuntee siis siitä, että hän tuntee (kulloinkin puheena) olevan asian. Asiantuntija ei ole joku, joka voi olla väärässä kuinka montaa kertaa tahansa, koska silloin hän ei enää täytä asiantuntijan määritelmää.

Asiassa on tietenkin toinen puoli. Kuten Helsingin yliopiston viestinnän professori Esa Väliverronen kirjoitti Tiedetoimittaja lehdessä 04/2014, internetin ja sosiaalisen median maailmassa viestintä on aiempaa demokraattisempaa. Ainaisen asiantuntija-maallikkoasiantuntija vastakkainasettelun sijaan voisi olla hedelmällisempää käydä vuoropuheluun.

Ehkä. Vuoropuhelu on hankalaa, jos maallikkoasiantuntijat käyttävät tietojensa lähteenä esimerkiksi Liv kanavalla pyörivää Olet mitä syöt -sarjaa, jossa ”tohtori” Gillian McKeith jakelee neuvojaan. McKeithin ”tohtorintutkinto” on suoritettu maksullisena kirjekurssina Clayton College of Natural Health:issa, yhdessä Amerikan epämääräisistä, epävirallisista vaihtoehtoisen lääketieteen kouluista. Miksi tämä sarja pyörii TV:ssä, kysynpä vain.

Uschanov kommentoi kirjassaan, että media suosii mieluummin asiantuntijoina esiintyviä tyyppejä (kuten McKeith), joilla on raflaavia mielipiteitä, kuin oikeita asiantuntijoita, joilla on samasta asiasta kerrottavanaan vain tylsiä ja epädramaattisia faktoja. Väliverrosen mukaan monet terveystieteen asiantuntijat ovat lukkiutuneet poteroihinsa tuskastuneina terveyskeskustelun tasoon eivätkä anna haastatteluja. Asiantuntijan korvikkeiksi medialle tarjoutuvat erilaiset ”terveyskasvot”, jotka ovat kuitenkin kyseenalaisia asiantuntijan roolissaan, sillä terveystuotehype saattaa olla heille tulojen lähde.

Tässä blogissa esittelen paljon ruokia ja kutsun osaa niistä jopa terveelliseksi, mutta en halua huijata teitä, levittää huuhaata tai esiintyä ravitsemustieteen asiantuntijana. Siksi kirjoitan terveellisyydestä yleisellä tasolla. Erilaiset ruokatrendit toimivat inspiraation lähteenä, sillä ne tarjoavat monesti hyviä ideoita – Karita Tykänkin kirjassa oli ihan näppäriä ohjeita.

Noona